Uudistava viljely on maanviljelyä yhteistyössä luonnon kanssa siten, että maaperän ja luonnon hyvinvointi paranee.
Terve maaperä on uudistavan viljelyn ydin. Uudistava, tai regeneratiivinen viljely, tarkoittaa maaperän lisäksi koko ekosysteemiä elvyttävää viljelytapaa. Hyvän sadon lisäksi tavoitteena on parantaa maaperän kasvukuntoa, lisätä luonnon monimuotoisuutta ja maan hiilivarastoa sekä varmistaa toimiva vesitalous. Uudistava viljely on yksilöllinen polku. Siitä kiinnostuneita yhdistää halu kehittää ekologista lukutaitoa ja kokonaisvaltaista ajattelua. Uudistava viljely ei ole yksiselitteinen menetelmä, vaan polku kohti tavoitetilaa. Uudistava viljely on enemmän kuin yksittäiset toimenpiteet. Tärkeää on paitsi se, mitä tehdään, myös se, miten tehdään. Uudistava viljely on joustava tapa käyttää hyviä viljelykäytäntöjä tilannetajuisesti ja soveltaa niitä kuhunkin olosuhteeseen parhaiten sopivalla tavalla. Uudistava viljely jakaa useita luomutuotannon periaatteita ja vie niitä osittain vielä pidemmälle. Uudistavassa viljelyssä maatilayritystä ja sen ekosysteemiä hallinnoidaan kokonaisvaltaisesti, kannattavasti, luonnon omia kasvuprosesseja tukemalla ja ulkoisia tuotantopanoksia minimoimalla . Tavoitteena on tasapainottaa ekosysteemin eri toiminnot: energian, veden ja mineraalien kierrot, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisen toiminta. Mitä oikeastaan uudistetaan? Maaperää, maatiloja ja ekosysteemejä. Uudistamisen tarkoituksena on luoda mahdollisimman resilienttejä ekosysteemejä ja maatalousjärjestelmiä. Markkinaymmärryksen rinnalla korostuvat ekologinen lukutaito, kokonaisvaltaisten järjestelmien ymmärtäminen ja monimuotoisuuden edistäminen. Uudistavaan viljelyyn liitetään joissain yhteyksissä myös yhteiskunnallisen uudistamisen näkökulmia. Tällöin termi vastaa läheisesti agroekologian käsitettä. Esimerkiksi European Alliance for Regenerative Agriculturen mukaan uudistaminen on “elämää vahvistava prosessi, joka keskittyy sosiaaliseen, ekologiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin saavutettaviin positiivisiin vaikutuksiin.” Uudistaminen on tässä merkityksessä kontekstiin sidottua - ratkaisut mukautetaan paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin - sekä systeemistä, eli se huomioi maatalouden, elintarviketeollisuuden, sääntelyn ja ruokakulttuurin monimutkaiset yhteydet ja edistää kokonaisvaltaista lähestymistapaa. LISÄTIETOA European Alliance for Regenerative Agriculture (EARA): Eurooppalainen organisaatio, joka edistää uudistavaa maataloutta. https://eara.farm/ Baltic Sea Action Group (BSAG): Suomalainen säätiö, joka työskentelee Itämeren ja sen valuma-alueen hyväksi, mm. edistämällä uudistavaa viljelyä. www.bsag.fi/uudistava-viljely/
Agroekologia on sekä tieteenala että lähestymistapa ekologisesti kestäviin viljelytapoihin, joka on pitkälti samankaltainen uudistavan viljelyn kanssa. Lisäksi agroekologialla tarkoitetaan yhteiskunnallista liikettä, jonka parissa rakennetaan kestävämmän maataloustuotannon lisäksi laajempaa kestävyysmurrosta.
Agroekologia on monitieteinen lähestymistapa kestävään maatalouteen, jossa yhdistyvät ekologiset periaatteet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja paikallinen tieto. Se on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka ottaa huomioon ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet ruoantuotannossa ja maaseudun kehittämisessä. Agroekologia on samanaikaisesti tiede, käytännön maataloutta ja yhteiskunnallinen liike. Tieteenä agroekologia perustuu osallistavaan ja monitieteiseen tutkimukseen sekä erilaisten tietojärjestelmien yhdistämiseen. Käytäntöinä agroekologia vastaa sisällöltään uudistavaa viljelyä. Se soveltaa ekologisia periaatteita maatalouteen varmistaen luonnonvarojen ja ekosysteemipalveluiden kestävän ja elvyttävän käytön. Yhteiskunnallisena liikkeenä agroekologia pyrkii muuttamaan ruokajärjestelmiä kestävämmiksi, oikeudenmukaisemmiksi ja paikallisiin yhteisöihin juurtuneiksi. Liikkeen parissa rakennetaan paikallisempia ruoan arvoketjuja, yhteisölähtöistä viljelyä, ruokakansalaisuutta, eheämpää luontosuhdetta, terveellisiä elämäntapoja sekä laajemmin uudistuvaa, kohtuullista, oikeudenmukaista ja planetaariset rajat tunnistavaa aineellista kulttuuria. Sen tavoitteena on optimoida kasvien, eläinten, ihmisten ja ympäristön väliset vuorovaikutukset sekä edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista ruoantuotantoa Agroekologia yhdistetäänkin usein yhteiskunnalliseen muutostoimijuuteen, jossa tähdätään ruokakansalaisuuden vahvistamiseen, maaseutujen elävöittämiseen ja asuttamiseen sekä ekologiseen aluesuunnitteluun. Uudistava viljely on rinnakkainen, käytännönläheinen ja viljelijälähtöisempi lähestymistapa, joka keskittyy erityisesti maaperän terveyden ja ekosysteemien palauttamiseen, vaikka siinäkin usein tunnistetaan yhteisöjen ja inhimillisen elämänlaadun merkitys. Agroekologia liikkeenä tähtää professori Juha Heleniuksen näkemyksen mukaan “teknologiseen sivistykseen, jossa ruoan alkutuotanto ja jalostus ovat kasviravinteita kierrättävää ja bioenergiaomavaraista, ruokailu on aktiivinen tapa hoitaa ekosysteemejä ja ruokajärjestelmä tukee metropolien purkautumista sosiokulttuurisesti ja ekologisesti kestäviin maaseutuihin.” Agroekologisen verkoston vuonna 2025 määrittelemässä tulevaisuusvisiossa mainitaan mm. seuraavasti: “Kokonaiskestävästi tuotetut laadukkaat raaka-aineet ovat osa elävää suomalaista ruokakulttuuria, jossa arvostetaan terveydellisesti ja ympäristöllisesti laadukasta ja kulttuurisesti soveliasta ruokaa. Maanviljely nähdään taloudellisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti tärkeänä työnä. Maaseutu on elinvoimainen ja monimuotoinen. Kaikenkokoisten ruokatoimijoiden on mahdollista menestyä ja kukoistaa. Laadukkaan ruoan arvostus ohjaa kulutuskysyntää, julkista tukea ja päätöksentekoa. Paikalliset ja lyhyet tuotanto- ja jakeluketjut ovat varteenotettavia vaihtoehtoja tuottajille sekä todellisia mahdollisuuksia ruoan hankintaan kansalaisille.” Tärkeitä määrittelijöitä Agroecology Europe: Eurooppalainen agroekologiaan keskittyvä järjestö. www.agroecology-europe.org Juha Helenius: Suomalainen agroekologian asiantuntija ja yksi alan edelläkävijöistä. (Lähde: Ruokavirasto) Kohti kestävää ruokajärjestelmää -verkosto: Suomalainen ruohonjuuritason verkosto, joka edistää kestävää ruokajärjestelmää.
Luomutuotanto on kuluttajien laajasti tuntema, lainsäädännössä määritelty ja valvottu agroekologisen maatalouden muoto, joka perustuu luonnonmukaisiin tuotantotapoihin.
Luomu painottaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, maaperän rakenteen ja pieneliöstön hyvinvointia, paikallisia ravinnekiertoja sekä eläinten eettistä kohtelua. Luomutuotanto sai alkunsa vastareaktiona teollistuneelle maataloudelle ja sillä on historiallinen yhteys sekä 1900-luvun alkupuolella kehittyneeseen biodynaamiseen viljelyyn että nykyaikaiseen uudistavaan viljelyyn. Luomuviljely on ainoa lainsäädännössä määritelty ja valvottu tuotantotapa, jonka noudattaminen oikeuttaa viralliseen luomusertifikaattiin. Luonnonmukainen tuotanto perustuu maataloustoiminnan osalta seuraaviin erityisiin luomuasetukseen kirjattuihin periaatteisiin: a) maaperän elämän ja maaperän luonnollisen viljavuuden, maaperän vakauden, maaperän vedensitomiskyvyn ja maaperän monimuotoisuuden ylläpitäminen ja parantaminen estämällä ja torjumalla maaperän orgaanisen aineksen häviämistä, maaperän tiivistymistä ja maaperän eroosiota sekä ravinteiden antaminen kasveille pääasiassa maaperän ekosysteemin kautta b) uusiutumattomien luonnonvarojen ja ulkopuolisten tuotantopanosten käytön rajoittaminen mahdollisimman vähäiseksi c) kasvi- ja eläinperäisten jätteen ja sivutuotteiden kierrättäminen tuotantopanoksina kasvi- ja kotieläintuotannossa d) kasvien terveyden ylläpito ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä, erityisesti tuhoojille ja taudeille vastustuskykyisten sopivien lajien, lajikkeiden tai monimuotoisen aineiston valinnalla, sopivalla viljelykierrolla, mekaanisilla ja fysikaalisilla menetelmillä sekä tuhoojien luonnollisten vihollisten suojelulla. (EU-luomuasetuksen määritelmä artikla 6) Luonnonmukaisessa kasvintuotannossa on käytettävä maanmuokkaus- ja viljelykäytäntöjä, jotka säilyttävät tai parantavat maaperän orgaanista ainesta, lisäävät maaperän vakautta ja biologista monimuotoisuutta sekä estävät maaperän tiivistymistä ja eroosiota. Maaperän hedelmällisyyttä ja biologista aktiivisuutta on pidettävä yllä ja parannettava. Tärkeitä määrittelijöitä Ruokavirasto: Vastaa luomutuotannon valvonnasta ja ohjauksesta Suomessa. www.ruokavirasto.fi/teemat/luomu/ Luomu.fi (Luomuliitto, ProAgria, Luomuinstituutti, Pro Luomu). Kattoverkkosivusto, joka tarjoaa tietoa luomusta ja kokoaa alan toimijoiden tietoa Suomessa.
Permakulttuuri on kansainvälisesti ja myös Suomessa nouseva agroekologinen suuntaus, jota sovelletaan erityisesti monimuotoisten pientilojen, ekologisen maisemasuunnittelun sekä yhteisö- ja kotitarveviljelyn parissa.
Permakulttuurin käytännöissä korostuu ekologinen lukutaito, paikalliset ravinnekierrot, yhteisöllisyys, oikeudenmukaisuus ja kohtuutalous. Permakulttuurin suhde teknologiaan ja teolliseen tuotantoon on yleensä varovainen ja siinä suositaan yksinkertaisia ja helppohoitoisia ratkaisuja. Permakulttuuri on agroekologinen suunnittelumenetelmä, jonka avulla pyritään luonnon prosesseja jäljittelemällä ja niitä hyödyntämällä kehittämään kestäviä järjestelmiä, jotka täyttävät yhtä lailla yksittäisen ihmisen, ihmisyhteisöjen kuin luonnon tarpeita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Nämä järjestelmät voivat liittyä esimerkiksi ruoan ja energian tuotantoon, asumiseen, taloudelliseen toimintaan ja kulttuuriin; siis oikeastaan kaikkeen ihmisten toimintaan. Permakulttuurin ytimessä on kolme eettistä periaatetta, jotka permakulttuurissa aina huomioidaan: huolenpito maasta – pidetään huolta maasta, metsästä, vedestä, ilmasta ja elollisista olennoista ja tunnistetaan luonnon itseisarvo huolenpito ihmisistä – pidetään huolta itsestä, läheisistä ja yhteisöistä paikallisesti globaalisti reilu jako – kulutuksen järkevä tasapainottaminen suhteessa ekologiseen kestävyyteen ja tulevien sukupolvien tarpeisiin sekä ylijäämän palauttaminen kiertoon. Permakulttuurisuunnittelu perustuu joukkoon yleisiä suunnitteluperiaatteita, jotka on muodostettu havainnoimalla luonnollisten ekosysteemien toimintaa ja tunnistamalla niissä ilmeneviä säännönmukaisuuksia. Näitä periaatteita noudattamalla kyetään luomaan järjestelmiä, jotka ovat tuottavia ja itseään uusivia sekä kykenevät paremmin sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Permakulttuuria toteutetaan useimmiten kotitarvetuotannon, pientilasuunnittelun ja yhteisöviljelyn yhteydessä, joskin sitä sovelletaan myös maatilamittakaavassa. Tärkeitä määrittelijöitä Suomen Permakulttuuriyhdistys: tarjoaa tietoa permakulttuurista ja sen soveltamisesta Suomessa. https://permakulttuuri.fi/
Kokonaisvaltainen tilanpito (HM) on johtamisen menetelmä. Sen tarkoituksena on johtaa tilaa kohti selkeästi kirjoitettua kokonaistavoitetta, joka huomioi viljelijöiden elämänlaadun ja pitkän aikavälin tavoitteet.
HM:ssä tunnistetaan kunkin tilan ainutlaatuinen kokonaisuus ja kehitetään samanaikaisesti tilan taloutta, viljelijöiden hyvinvointia ja peltojen kasvukuntoa. Kokonaisvaltainen johtaminen (Holistic Management, HM) on viljelijäjohtoinen toimintatapa ja prosessi, joka sisältää muun muassa elämänlaadun parantamisen, tavoitteiden asettamisen, toimintatapojen ja prosessien kehittämisen sekä tilan tulevaisuuden suunnittelun. Historiallisesti HM on kehitetty laajaperäisen viljelyn ja erityisesti laidunnuksen agroekologiseen hallintaan. HM:n soveltaminen ei kuitenkaan riipu mittakaavasta. Nykymuodossaan HM yhdistää taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat kestävän ja kannattavan maatilatalouden saavuttamiseksi. Se tarjoaa konkreettisia välineitä maatilan toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen, mahdollistaen kestävän kehityksen eri osa-alueiden integroinnin päivittäiseen toimintaan. Tavoitteena HM:ssä on hahmottaa käytettävissä olevat resurssit kokonaisvaltaisesti ja luoda tilan tai alueen päätöksentekijöiden yhteinen ja pitkän aikavälin tilannekuva, jossa yhdistyy taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tavoitteet. Tavoitteesta johdetaan tilannetajuisesti päätöksiä tilan ja ympäristön hallinnointiin. HM tukee siirtymää tavanomaisista menetelmistä uudistaviin ja agroekologisiin käytänteisiin sekä yritystoiminnan sopeutumista muuttuvassa maailmassa. Tärkeitä määrittelijöitä Holistic Management International: Kansainvälinen organisaatio, joka edistää kokonaisvaltaista hallintaa ja sen menetelmiä. www.holisticmanagement.org Tuomas Mattila, Kilpiän tila: Suomalainen viljelijä, tutkija, HM:n soveltaja ja kouluttaja. http://luonnonkoneisto.fi/tyokalut/holistic Philipp Mayer, Luo elämää maasta: Itävaltalainen, Suomessa asuvat HM:n soveltaja, kouluttaja ja maatilaneuvoja. www.mayerphilipp.com/about-4 Baltic Sea Action Group www.bsag.fi/materiaalit/kokonaisvaltainen-tilanpito
